Georg Philipp & Johann Sebastian - Bachin ja Telemannin kantaatteja ja kamarimusiikkia
mukana Anna Brummer, sopraano
Ohjelma
Georg Philipp Telemann (1681-1767)
Kantaatti Trifft menschlich und voll Fehler sein
(Der harmonische Gottesdienst)
Johann Sebastian Bach (1685-1750)
Partita B-duuri BWV 825 (Clavierübung I)
Allemande – Sarabande – Gigue
Johann Sebastian Bach
Sonaatti C-duuri
Allegro moderato (aaria Tröste mir, Jesu kantaatista BWV 135)
Resitatiivi (Mein Gott und Richter kantaatista BWV 33)
Andante (aaria Wie furchtsam wanken meine Shritte
kantaatista BWV 33)
Johann Sebastian Bach
Aaria Mein gläubiges Herze
kantaatista BWV 68
Georg Philipp Telemann
Fantasia 9 E-duuri
Affettuoso – Allegro – Grave – Vivace
Georg Philipp Telemann
Sonaatti D-duuri TWV 41:D6
(Der getreue Musikmeister)
Lento – Allegro – Largo – Allegro
Georg Philipp Telemann
Kantaatti Durchsuche dich, o stolzer Geist
(Der harmonische Gottesdienst)
Kahden tärkeimmän Saksassa eläneen barokkisäveltäjän, Georg Philipp Telemanninja Johann Sebastian Bachin elämänkaarilla ja musiikillisilla poluilla on paljon yhtymäkohtia; mielenkiintoisempia ovat kuitenkin eroavaisuudet, joltain osin jopa vastakohdat.
Säveltäjät tunsivat toisensa ja toistensa tuotannon, ja ainakin tietyssä vaiheessa olivat niin hyviä perheystäviä, että Telemann oli Bachin toiseksi vanhimman pojan kummisetä. Tämä samainen kummipoika, Carl Philipp Emanuel Bach, oli Telemannin kuoltua hänen seuraajansa Hampurin musiikinjohtajana. Johann Sebastianin ja Georg Philippin suhteen voi arvella olevan toisiaan kunnioittavan kollegiaalinen; yhteistyötä heidän ei tiedetä tehneen.
Säveltäjät eivät myöskään asuneet koskaan samassa kaupungissa, vaikka molempien uralle mahtuu monenmoista tointa useassa saksalaisen kielialueen kolkassa ennen asettumista paikoilleen noin neljänkymmenen vuoden iässä, Bach Leipzigiin vuonna 1723, Telemann Hampuriin 1721. Kumpikin kirkon leipiin: Bach Tuomaskirkon ja Telemann Johanneksen kirkon kanttoriksi; kummankin virkaan kuului laaja vastuu kaupungin kirkkomusiikista. Telemannilla toimenkuva täyttyi pian myös maallisilla toimilla, joista Hampurin oopperan johtajuus oli tärkein; Bach taas rupesi vuonna 1729 johtamaan lähinnä opiskelijoista koostuvaa orkesteriyhdistystä collegium musicumia. Tämän säännöllisesti konsertoivan yhdistyksen oli perustanut nuori Telemann vuonna 1702. Aika tunnettua on, mikä toinen leikkauspiste säveltäjien urilla oli Leipzigissa: Bach oli Telemannin ja Graupnerin jälkeen vasta kolmannella sijalla Tuomaskanttorin virkaa täytettäessä. Telemannia ei tuolloin Hampurin-virastaan päästetty pois, mutta siellä vaatimansa palkankorotuksen hän toki sai.
Säveltäjien maineen kehitys 1700-luvulta nykyaikaan onkin sitten kovin erisuuntainen. Telemann oli aikansa yleiseurooppalainen tähti. Ensyklopedisti Johann Mattheson riimittelee 1740: „Ein Lulli wird gerühmt; Corelli läßt sich loben; Nur Telemann allein ist übers Lob erhoben“ (Lully on kuulu, Corellia voi kiitellä. Yksin Telemann voi yllä ylistyksen liidellä.) Bach taas oli elinaikanaan monen kollegansa, tietysti Leipzigin seurakuntalaisten, ja myös Preussin kuninkaan Fredrik Suuren arvostama, mutta nykyiseen arvoonsa monien mielestä säveltäjistä suurimpana hän nousi vasta vähitellen, Felix Mendelssohnin 1829 Matteus-passion 100-vuotisjuhlaesityksellä aloittaman Bach-renessanssin myötä. Bach onkin kuulunut 1800-luvulta lähtien jokaisen itseään kunnioittavan muusikon ja opiskelijan ohjelmistoon.
Telemannin musiikkia esitettiin 1800-luvulle asti, mutta sitten hän vaipui unhoon: Der Tod Jesu – oratorion esitystä vuonna 1832 seurasi lähes vuosisadan hiljaisuus. Bachin nousevan maineen varjossa Telemannia ruvettiin nimittämään liian paljon kirjoittaneeksi Vielschreiberiksi, ja vasta vanhan musiikin 1900-luvulla hitaasti nostaessa päätään Telemannia taas ruvettiin soittamaan ja laulamaan. Varhainen ja mielenkiintoinen yritys palauttaa Telemann arvoonsa on esseisti, Nobel-kirjailija Romain Rollandin kirjassa Voyage musical aux pays du passé (Musiikillinen matka menneeseen maailmaan) vuodelta 1920, jonka yksi luku on Telemannin, unohdetun mestarin omaelämäkertoihin perustuva elämäkertaessee. Rolland huomaa Telemannin saaneen kokea Bachin ihailijoiden karvaan koston Bachia suuremmasta maineestaan säveltäjien elinaikana, mutta julistaa lopuksi Telemannin kaikkien modernien musiikillisten virtausten alkulähteeksi.
Eipä tarvitse meidän enää miettiä, kumpi neroista on suurempi, ei syyttää Telemannia syvällisyyden puutteesta, eikä toisaalta Bachia monimutkaisuudesta - vaan arvostaa kummankin omaa, selvästi toisistaan erottuvaa tyyliä. Bachilla se on usein polyfoniansa musiikin historiasta ammentavaa, ja Telemannilla taas valistuksen hengessä galantisti eteenpäin katsovaa. Kumpikin säveltäjä tunsi kaikki aikansa suuret säveltäjät ja eri kansalliset tyylit ja oli koko uransa ajan valmis oppimaan uutta. Telemannin erityispiirre on hänen viehtymyksensä kansantansseihin – kahden vuoden pesti 1705-1707 Promnitzin herttuan hovissa Soraussa tutustutti hänet puolalaiseen ja määriläiseen kansanmusiikkiin, ja tätä reipasta menoa kuullaan tänäänkin soitinkappaleiden nopeissa osissa.
Säveltäjien laajasta tuotannosta musiikkia kuullaan tässä ohjelmassa kahdelta osa-alueelta: kirkkokantaatteja sekä soolo- ja kamarimusiikkia. Telemannin kokoelma Der harmonische Gottesdienst oli ensimmäisiä julkiseen levitykseen painettuja kirkkomusiikkikokoelmia – Telemannilla oli silmää myös kannattavalle musiikinkustannustoiminnalle. Suurta suosiotansa kantaattikokoelma saa kiittää, paitsi affektiensa, tunnetilojensa laajasta kirjosta, myös kätevän pienestä ja sopivasti vaihtelevasta esityskokoonpanostaan: kirkkovuoden kantaattien esittäjinä vaihtelevat kaikki äänityypit, ja obligatosoittimina nokkahuilu, traverso, viulu ja oboe. Ohjelmamme kaksi Telemannin kantaattia on kirjoitettu kahta kolminaisuuden ajan sunnuntaita varten. Ensimmäinen kantaateista (Trifft menschlich) opettaa ihmisen heikkoudesta sekä Jumalan vihasta ja armosta. Kantaatti päättyy luottavaiseen ylistyslauluun Herralle tiennäyttäjänä. Toinen (Durchsuche dich) haastaa kuulijan itsetutkisteluun. Resitatiivissa varoitetaan ihmisen ylpeydestä; se hyvä mitä ihminen tekee on Jumalan työtä. Toinen aaria on lohduttava rukous, että armollinen Jumala johdattaisi uskovan nöyryyteen.
Johann Sebastian Bachin laajasta kantaattituotannosta ei kuulla kokonaista kantaattia, vaan kokoonpanollemme sopiva aariaa varhaiselta Leipzigin kaudelta, jolloin Bach viiden vuoden ajan kirjoitti kantaatin jok'ikisen sunnuntain jumalanpalvelukseen (mutta oliko Bach kuitenkaan Vielschreiber?). Sopraanoaariassa helluntaikantaatista „Also hat Gott die Welt geliebt“ BWV 68 musiikki ilmaisee sydämen sisäistä ja ylitsepursuavaa iloa.
Nykyajan seurakunnilla on harvemmin kuoro, solistit ja orkesteri käytössään, ja siksi Bachin kantaatteja kuullaan aivan liian harvoin. Tästä syystä jatkamme barokin sovitustraditiota, ja kaksi kantaattiaariaa ja yksi resitatiivi on sovituksenamme saanut sonaatin muodon. Tämä uusi C-duuri-sonaatti koostuu siis sovituksenamme osista Allegro moderato - Resitatiivi - Andante. Sello ottaa laulajan, tenorin tai alton, roolin, ja jousi-ja puhallinstemmat soitetaan nokkahuilulla ja cembalon oikealla kädellä. Myös nämä kantaatit ovat tuotteliailta Leipzigin-alkuvuosilta.
Der getreue Music-meister oli Telemannin julkaisuista nykyaikaisin: sonaatista julkaistiin huhtikuussa kaksi osaa, ja vasta ostaessaan toukokuun numeron muusikko sai myös osista kaksi jälkimmäistä. Sellosonaatin kolmas, hidas osa, on sukua lauletuille resitatiiveille, ja viimeisen osan revittely juontaa juurensa kansanmusiikista. Soolofantasiat huilulle Telemann julkaisi kokonaisuutena vuonna 1733. Rakenne on tämän ohjelman fantasiassa sama kuin sellosonaatissa, mutta soolohuilustemmaan on taitavasti nivottu sekä melodia että basso.
Johann Sebastian Bachin laajassa klaveerituotannossa Clavier-Übung on ehkä laajin paketti: sen neljään osaan mahtuvat niin Goldberg-variaatiot, Italialainen konsertto, Ranskalainen alkusoitto, koraalialkusoiittoja kuin myös 6 partitaa, joista tänään kuullaan ensimmäinen. Tanssiosista on nyt soitettaviksi valittu allemande, sarabande ja gigue. Vuonna 1731 julkaistu Clavier-Übungin ensimmäinen osa oli Bachin op.1, ensimmäinen yhteensä vain yhdeksästä hänen elinaikanaan julkaistusta kokoelmasta. Vaikka Bachin teokset toki pääsivät leviämään esittäjille ja säveltäjille muutenkin: käsikirjoituksina ja kopioina, tässä suhteessa Bach jäi selvästi tehokkaamman kollegansa Telemannin varjoon.
(c) Pekka Silén
Anna Brummer on valmistunut Sibelius-Akatemiasta kanttori-urkuriksi ja musiikinopettajaksi pääaineenaan laulu, opettajina Anita Välkki ja Marjut Hannula. Hän on täydentänyt lauluopintojaan useilla mestarikursseilla mm. Christina Miatellon ja Evelyn Tubbin johdolla. Vuosina 1985-2000 hän esiintyi barokkiyhtyeen La Compagnie Inégalen jäsenenä. Hän on kuluvana kautena esittänyt barokkitarinaa ”I Barockträdgården” Suomalaisen Barokkiorkesterin yhtyeen kanssa.
Anna Brummer on toimittanut mm omia lastenlaulujaan sisältävän laulukirjan ja cd-levyn ”Hjulen på bussen går runt”. Hän on toiminut musiikin varhaiskasvattajana Itä-Helsingin musiikkiopistossa ja on tällä hetkellä kanttorina Matteus församling –seurakunnassa Helsingissä, keskittyen erityisesti lapsiperheiden musiikkikasvatukseen. Hän laulaa Matteus vokalensemblessä.