Lintu ja kala – vanhaa italialaista ja uudempaa suomalaista

To 12.6.2014 klo 20:00

Barokki soi -festivaali, Kajaani; Kouta-sali, Kaukametsä

(Fontana – Kalaniemi – Picchi - Alakotila – Räisänen – Merula – Virtaperko – Frescobaldi – Lintinen)

Soitinmusiikki oli Italiassa 1600-luvun alun suuressa murrosvaiheessa juuri irtautunut vokaalimusiikista itsenäiseksi, ja kappaleet räiskähtelevät tunnelmasta toiseen, synkän meditatiivisesta riemukkaan virtuoosiseen.

Maria Kalaniemen sävellykset ja sovitukset perustuvat kansanmusiikin laajaan kirjoon, mutta lähestyvät usein myös modernia konserttimusiikkia. Timo Alakotilalta esitämme uuden, kansanmusiikin hengestä kirpoavan teoksen. Olli Virtaperkon ja Kirmo Lintisen teokset ovat taas saaneet innoitusta renessanssin ja barokin musiikista, ja Tomi Räisänen on sovittanut teoksensa Around the Circle uudestaan barokkisoittimille.

Barokkisoittimilla voi soittaa muutakin kuin barokkia: tässä konsertissa esitämme italialaisen varhaisbarokin lisäksi suomalaista musiikkia, joka tavalla tai toisella kaihtaa määritelmiä. Maria Kalaniemen sävellykset ja sovitukset perustuvat kansanmusiikin laajaan kirjoon, mutta lähestyvät usein modernia konserttimusiikkia. Kirmo Lintinen on taas Fitness-oopperassaan nivonut vaikutteita Lullyltä ja Rameaulta omaan musiikkiinsa. Kolmen kantaesitettävän teoksen juuret ovat eri tahoilla: Olli Virtaperko kumartaa renessanssipolyfonialle, Timo Alakotila ammentaa suomalaisesta kansanmusiikista ja Tomi Räisänen on kirjoittanut teoksensa kokonaan uudestaan barokkisoittimillemme. Koko ohjelmassa on siis kuultavana aina yhtaikaa sekä lintu että kala, eri muodoissa tarjoiltuna.

Giovanni Battista Fontana (1571-1630) on yksi soolosoittimelle ja continuolle sävelletyn sonaatin tärkeimmistä varhaisista kehittäjistä. Häneltä on säilynyt vain yksi sonaattikokoelma, joka käsittää alunperin viululle sävellettyjen soolosonaattien lisäksi myös jo tuolloin tavallisempia triosonaatteja. Fontana syntyi Bresciassa, ja toimi muusikkona lisäksi Roomassa ja Padovassa, jossa hän kuoli ruttoon. Sonaatissa ei tuolloin ollut vielä erillisiä osia, mutta vaihtelua tuovat vinhasti vaihtuvat eri affektit (tunnetilat) ja tempot sekä virtuoosiset juoksutukset.

Harmonikkataiteilija Maria Kalaniemen innoituksen lähteet ovat monet: mm. kalevalainen runonlaulu, paimensoitteet ja suomalainen mustalaismusiikki. Tämä monipuolinen muusikko esiintyy ja levyttää sekä solistina että useissa eri yhtyeissä, on suorittanut taiteellisen tohtorintutkinnon Sibelius-Akatemiassa ja on toiminut taiteilijaprofessorina 2005-2010. Hän kirjoittaa sovituksensa ja sävellyksensä ns. melodiabassoharmonikalle – näin ne ovat oivallisesti sovitettavissa Cornucopian soittimille. Valikoima Kalaniemen teoksia on ilmestynyt viime vuonna nuottikirjana ”Kevään kurjet”. Skymningspolskan on Kalaniemen varhaisia teoksia, Ahma taas yksi tunnetuimmista, quebeciläisen La Bottine Souriante – yhtyeen innoittama. Vuoroin tasajakoisena, vuoroin 7/8-tahtilajissa sykkivä Oradea on saanut innoituksensa Balkanilta; koskettava rakkauslaulu Istunpa sänkys laidalla on kansanlaulu Tornionjokilaaksosta.

Giovanni Picchin (1571-1643) Pass´e mezzo on yksi niistä lukemattomista barokkiteoksista, jotka perustuvat toistuvaan basson sointusarjaan ja siitä kirjoitettuihin muunnelmiin. Alunperin passamezzo on tanssi, mutta kuten niin usein taidemusiikissa, tanssirytmi on hidastunut, ja virtuoosiset ja vaihtelevat muunnelmat saavat päähuomion.

Timo Alakotila kirjoittaa teoksestaan Bamuecco Terno: ”Sain tämän mukavan sävellystyön noin vuosi sitten kuultuani Helsingissä Marianna Henrikssonille säveltämäni cembalokonserton (mukana soitti myös barokkisellisti Louna Hosia). Kiinnostuin tästä kokoonpanosta ja teos valmistui tammikuussa 2012. Teoksessa on varmasti vaikutteita ainakin kansanmusiikista; omaa historiaan ei varmaan voi (eikä pidäkään) välttää. Vaihtuvat tahtilajit hallitsevat teosta: olen pyrkinyt lisäämään virtaavuutta ja poistamaan tahtiviivojen tunnun. Alussa soittimet esitellään yksitellen, pian käännytään nopeaan osaan. Keskellä kappaletta on haaveileva hitaampi suvantojakso, jota seuraa lopun nopea iloisempi teemasto soittimien vuoropuhellessa vapaasti. Kaikilla instrumenteilla on merkittävät roolit, huilu toki ehkä eniten ´melodiaroolissa´ "

Timo Alakotila (s.1959) toimii erittäin monipuolisena muusikkona useissa yhtyeissä, on tuottelias säveltäjä ja opettaa mm. Sibelius-Akatemiassa ja Pop/jazz-konservatoriossa. Alakotilalle myönnettiin taiteilijaprofessorin arvonimi elokuussa 2011.

Tomi Räisänen kirjoittaa teoksestaan Around the Circle (D-2011): Olen läpi koko säveltäjänurani tehnyt erilaisia versioita teoksistani. Jatkan ehkä hieman barokin henkeä, kun samoja säveliä voi soittaa milloin milläkin soittimella. Näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Jokainen uusi versio pitää sovittaa tai jopa "säveltää" uudelleen ja räätälöidä kulloinkin kyseessä oleville soittimille. Ei ole lainkaan sopimatonta puhua uuden version kantaesityksestä. Ylitsepääsemättömiäkin haasteita toki on. Esimerkiksi teosta, jossa vaikkapa tietty äänenväri on tärkeä ja oleellinen osa teosidentiteettiä, ei tietenkään voi sovittaa muille instrumenteille. Tällä kertaa kuulemme D-version (eli 4. version) teoksesta "Around the Circle", joka tällä kertaa on taipunut nokkahuilun, barokkisellon ja cembalon soitettavaksi. Alunperin vuonna 2004 sävelletty teos tekee rakenteensa ja sävelorganisaationsa tasolla ympyrämäisen kaarroksen. Erinäisten vaiheiden jälkeen teoksen lopussa palataan alkua muistuttavaan tilanteeseen. Jokin on kuitenkin muuttunut matkan varrella. Kyseessä on kuin ajankierto. Joka aamu aurinko nousee, mutta edellinen päivä ei enää koskaan palaa samanlaisena.

Tomi Räisänen (s. 1976) opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa vuosina 2000-06. Räisäsen noin kuusikymmentä nimikettä sisältävä teosluettelo kattaa musiikkia sooloteoksista kamari- ja vokaalimusiikin kautta orkesteriteoksiin ja konserttoihin. Teoksia on esitetty konserteissa, radioitu ja televisioitu jo 39 maassa ympäri maailmaa. Hän on menestynyt useissa sävellyskilpailuissa, mm. Japanissa ja Italiassa. Edition TROY julkaisee Räisäsen teoksia nuotteina ja äänitteinä.

Tarquinio Merulan (1594/5-1665) pikku canzona on sarja riemukkaita pikku osia, joista yhdessä voi kuulla satakielen livertävän. Säveltäjän nimi muuten tarkoittaa mustarastasta, ja hän on omistanut teoksen ajan säveltäjistä kuuluisimmalle, Claudio Monteverdille.

Girolamo Frescobaldin (1583-1643), Roomassa elämäntyönsä tehneen urkurin, cembalistin ja säveltäjän, canzonassa vaihtelevat niinikään eri affektit ja tahtilajit, tyyliltään se on kuitenkin tiukemmin polyfonista, siis vanhanaikaisempaa kuin Fontanan sonaatti. Kokeilunhaluisimmillaan Frescobaldi esittäytyy soolokosketinsoittimille säveltämissään toccatoissa, joiden vaikutukset kuuluvat useiden barokkisäveltäjien musiikissa, myös Johann Sebastian Bachin.

Olli Virtaperko kirjoittaa: ”Muutaman vuoden takainen Fantazia syntyi kontrapunktiharrastukseni sivutuotteena kenenkään pyytämättä tai tilaamatta. Olen viimeisen kymmenen vuoden ajan kirjoittanut omaksi huvikseni koko joukon erilaisia laulukaanoneita, ja Fantazian alkuperäisin sävellysmateriaali oli kaavailtu samaiseen tarkoitukseen. Innostuin kuitenkin työstämään materiaalista useita erilaisia variantteja, joista osa oli muokattavissa myös eri nopeuksisiksi ja eri tahtilajeihin. Materiaalin kontrapunktisten ominaisuuksien ja mahdollisuuksien kartoituksen myötä syntyi ajatus Frescobaldin Canzonien mallin mukaisesta soitinsävellyksestä, jossa kaksi- ja kolmijakoiset hitaat ja nopeat osat vuorottelevat ja jossa fantasiamaisen vapaan muodontamisen vastapainona käytetyt sävellykselliset tekniikat ovat tiukan kontrapunktisia.”

Olli Virtaperko (s. 1973) on helsinkiläinen säveltäjä, musiikkijournalisti, Tampere Biennale -nykymusiikkifestivaalin taiteellinen johtaja ja barokkisellon- ja gambansoiton harrastaja.

Kirmo Lintisen Fitness -kevytooppera kertoo rakkauden nälästä ja roskaruuasta, jolla sitä yritetään tyydyttää. Teos muistuttaa, että ihmisen oikeus on tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään, ja että aikamme täydellisyyden tavoittelussa ihminen esineellistää ensin itsensä, minkä jälkeen hän esineellistää muut. Fitness on satiirinen kertomus, josta ei puutu lihallisia ja burleskeja elementtejä. Kuitenkin päähenkilönsä tunnistettavan rakkaudenkaipuun ja epävarmuuden se välittää aitona ja todellisena. Tämä ensimmäinen suomalainen barokkiooppera kantaesitettiin vuoden 2007 Musica Nova-festivaalilla Aleksanterinteatterissa Ooopera Skaalan ja ammatti-korkeakoulu Stadian yhteisproduktiona; toukokuussa 2012 se sai uusia esityksiä Turussa ja Helsingissä. Oopperan musiikista kootun tanssisarjan osista suurin osa on barokkioopperan tapaan tanssikohtauksista; Air sen sijaan on soitinsovitus aariasta ”Sisäinen kauneus”.

Sisäinen kauneus, syvällisyys saa ihoni lävitse työntyä.
Voin ihailun vaahdossa päivittäin kylpeä.
Tähän kohtaloon auta ei ihmisen muuta kuin tyytyä:
olla nätti, mutta ei lainkaan ylpeä. (Veli-Pekka Hänninen)

Kirmo Lintinen (s.1967) on monipuolinen muusikko, joka työskentelee sujuvasti sekä jazzin että taidemusiikin puolella ja kummassakin maailmassa tavattoman laaja-alaisesti. Hänellä on taustanaan opintoja sekä klassisessa pianonsoitossa että Sibelius-Akatemian jazz-osastolla. Lintisen sävellystuotantoon sisältyy monenlaisia teoksia lastenoopperasta bigband-teoksiin ja taidemusiikin puolella tehdystä kamarimusiikista jazz-yhtyeille sävellettyihin teoksiin. Vuonna 2003 Lintinen sai suomalaisen jazz-musiikin arvostetun Yrjö-palkinnon.

(Lähteinä myös säveltäjien ja Ooppera Skaalan internet-sivut ja cd-levyvihkoset)

Lintu ja kala – vanhaa italialaista ja uudempaa suomalaista

Ohjelma

Liput

Tietoa konsertista