Minä olin yö - Jacques Brelin ja barokin lauluja

Ohjelma

Jacques Brel (1929–1978)
La valse à mille temps (Viimeinen valssi)

Marin Marais (1656–1728)
Les folies d´Espagne
Jean Corti  (1929–)/Jacques Brel
Les bourgeois (Porvarit)

Peter Philips (n.1560–1628)
Amarilli di Julio Romano
Jacques Brel  
Ne me quitte pas (Ala vetää vaan)

Claudio Monteverdi (1567–1643)
Lamento della ninfa (Nymfin valitus)
Stefano Landi (1587–1639)
Passacaglia della vita  
Gérard Jouannest (1933– )/Jacques Brel
La chanson de Jacky (Jacky)

VÄLIAIKA

Giulio Caccini  (1551–1618)
Amarilli mia bella
Jacques Brel
Les timides (Syntymässä säikähtäneet)

Henry Purcell  (1659–1695)
Symphony & Song of Cold Genius (What Power Art Thou)
oopperasta King Arthur
Tuntematon, 1600-luku
Ninna nanna a la napoletana

Giovanni Antonio Pandolfi Mealli (n.1630– n.1669/1670)
Sonaatti e-molli  La Bernabea
Adagio - Allegro - Presto - Allegro - Adagissimo - Allegro

Gérard Jouannest/Jacques Brel
La chanson des vieux amants  (Laulu vanhoista rakastavaisista)
Jacques Brel
Amsterdam

_________

Brelin laulujen suomennokset:
Liisa Ryömä
Aale Tynni (Laulu vanhoista rakastavaisista)

Ninna nanna & Passacaglia della vita:
suomenkieliset sanat SKS/ Suomen kansan vanhat runot -tietokannasta

Miksi Jacques Brelin Amsterdam aina pakahduttaa? Tekstinsä vuoksi, tietysti, mutta ei vain siksi. Siinä on jotain hyvin tuttua, toistuvaa: sama sointukulku aina uudelleen. Siis juuri niin kuin barokkimusiikissa hyvin usein. Olisiko se La Follia? Ei ihan, vaan sama sointusarja kuin muunnelmissa Greensleeves-laulusta, romanesca-basson  muunnos.

Tämä oli yhteys, josta lähti alkuun ohjelmamme Minä olin yö. Toistuvia sointukulkuja löytyy muistakin Brelin lauluista (kuten kevyestä musiikista ylipäänsä), ja barokkiosuudessa niihin perustuvat laulut ja soitinkappaleet ovat ohjelmamme runkona. Yhteydet vuosisatojen välillä eivät jää tähän: sekä barokin että Brelin chansonien teksti ja musiikki puhuvat samaa kieltä riipaisevista tunteista; yön kaipaukseen liittyy toivoa ja epätoivoa. Brelin lauluissa kännin, riemun ja rienauksen vastakohdat yltyvät vielä hurjemmiksi.

Cornucopia on kaikissa ohjelmissaan etsinyt vastakohtia ja synteesejä vanhan ja uuden välillä, joten heittäytyminen chansoneita sovittamaan oli luonteva hyppy uuteen. Myöskään Janne Marja-ahon taide ei tunne raja-aitoja; päätös lähteä yhteistyöhön oli selvä. Bassopuolta täydentämään pyydettiin kaikissa tyyleissä kotonaan oleva luutisti ja kitaristi Solmund Nystabakk.

Jacques Brel oli belgialainen laulaja ja lauluntekijä, joka teki pitkään työtä Brysselissä ja Pariisissa saadakseen uransa liikkeelle. Kun tämä vihdoin oli onnistunut, vajaa vuosikymmen täysiä saleja Pariisissa ja maailmankiertueilla kuitenkin riitti. Hän lopetti jo 38-vuotiaana konserttikiertueensa ja lähti etsimään uusia haasteita elokuvan, lentokoneitten ja valtameripurjehduksen maailmoista. Uudeksi asuinsijakseen hän valitsi Hiva-Oan saaren Polynesiassa, ja sinne hänet myös haudattiin, kun hän kuoli syöpään 49-vuotiaana.

1600-luku voi juuri ja juuri olla barokkiosuutemme yhteinen nimittäjä; Caccinin Amarilli julkaistiin 1602 ja Marais´n Les folies d´Espagne 1701. Marin Marais´n kolmestakymmenestäkahdesta variaatiosta on mukaan valittu yhdeksän; samaa La Follia sointukulkua käyttävät niin Corelli, Couperin kuin myös Toivo Kuula Lampaanpolskassa.

Giulio Caccinin laulu Amarilli mia bella on kokoelmasta Le nuove musiche, yhdestä tärkeimmistä maamerkeistä siirryttäessä renessanssista barokkiin.

Kaunis Amaryllis, sydämeni kaipaa sinua. Etkö usko?
Ota tämä miekka, revi rintani auki ja näet kirjoitettuna sydämeeni:
Amaryllis on rakkaani.

Laulu on niitä aikansa iskelmiä, jotka kiersivät Eurooppaa vuosikymmeniä erilaisina sovituksina ja muunnelmina. Englantilainen Peter Philips teki siitä virginaalimuunnelman, joka julkaistiin laajassa Fitzwilliam Virginal Book -kokoelmassa. Katolilaisuus ajoi Philipsin pois kotisaarelta eri puolille Eurooppaa, lopulta Brysselin liepeille.

Claudio Monteverdin Nymfin valitus on hänen kahdeksannesta madrigaalikokoelmastaan, Madrigali guerreri et amorosi, sodan ja rakkauden madrigaaleja. Rakkaudessa pettyneen tyttöparan kärsimystä seuraavat ja kommentoivat kolme hyväntahtoista herrasmiestä, joiden roolin sovituksessamme ottavat soittimet, johdannossa luuttu, lamentossa nokkahuilu ja gamba.

Stefano Landin Passacaglia della vita on laulu elämästä, sen lopun väistämättömyydestä. Ihminen katoaa kuin varjo - bisogna morire, pakko on kuolla.

Kylmän henki, Cold Genius, pakotetaan nousemaan kylmästä haudastaan hetkeksi maan päälle Henry Purcellin oopperan ja näytelmän sekoituksessa King Arthur. Laulu on osa pitempää pakkaskohtausta, joka ei mitenkään liity näytelmän mahtipontiseen juoneen.

Ninna Nanna on napolilainen kansanlaulu. Tässä joululaulussa Maria tuutii lastaan, mutta tietää, että kuolema ristillä odottaa häntä.

Giovanni Antonio Pandolfi Mealli on yksi niistä barokin säveltäjistä, jota lyhyt elämä kuljetti Euroopan maasta toiseen. Sonaatit on sävelletty Innsbruckissa, josta hän siirtyi Ranskan kautta Madridiin. Huhu kertoo, että maanpakoon kotimaastaan Italiasta hänet ajoi syyte oopperaseurueen kastraatin murhasta.

Pekka Silén

Janne Marja-aho on kohta 20-vuotisen uransa aikana tehnyt monialaista työtä Suomen ja Euroopan huipputekijöiden kanssa niin tanssin, teatterin kuin musiikin parissa. Teokset ovat vaihdelleet puhtaasti nykytanssiteoksista suuriin musikaaleihin ja soolokonserteista taiteiden välisiin, kokeellisiin esityksiin. Tanssijanuralta mainittakoon sooloteos My Shoes sekä kiinnitykset Helsinki Dance Companyssä ja Kenneth Kvarnström&Co:ssa. Laulajana hän on viime aikoina niittänyt mainetta Pirkko Saision Kielletyt laulut -produktiossa sekä Anna-Mari Kähärän ja Jussi Tuurnan Eeva-Liisa Mannerin teksteihin säveltämien laulujen koskettavana tulkkina. Tämän Varjomusiikkia-konserttiohjelman laulut ilmestyivät vuonna 2013 Manner-cd:nä

Norjalaissyntyinen Solmund Nystabakk on esiintynyt kitaristina ja luutistina laajalti ympäri Eurooppaa sekä Pohjois-Amerikassa. Hänen ohjelmistonsa ulottuu renessanssimusiikista klassisen kitaraohjelmiston kautta nykymusiikkiin ja vapaaseen improvisointiin. Valmistuttuaan Sibelius-Akatemiasta vuonna 2010 Solmund on työskennellyt innostuneesti vanhan musiikin parissa mm. belgialaisen Scherzi Musicali -yhtyeen ja Suomalaisen barokkiorkesterin riveissä sekä mezzosopraano Debi Wong:in kanssa White Sparrow –duona. Solmund opettaa Sibelius-Akatemiassa sekä Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Hän on myös säveltänyt musiikkia useisiin näytelmiin.

Kiitämme:

Jenny ja Antti Wihurin rahasto

Länsi-Helsingin musiikkiopisto
Jarkko Kantala
Jouko Korkeasaari (paperiperhoset)
Selma Rissanen
Liisa Ukkonen
Tiina Jänönen/Metropolia

Tuotanto: Pekka Silén, Pirjo Aittomäki/Metropolia