Ohjelma
OHJELMA
ILMA
Charmes trop dangereux (Petolliset hurmat)
Gavotte
Loure
Gavotte vive (nopea gavotti)
A calmer vos transports furieux (Tyyntyköön hurja vimma)
Ariette ”Un Horizon serain” (Seesteinen taivaanranta)
Suite de Vents (tuulet)
VESI
Air pour les Saisons et les Zephirs (vuodenaikojen ja länsituulten laulu) Menuet
Gavotte
Ariette ”Un Horizon serain” (Seesteinen taivaanranta)
Orage Sakagami (Myrsky - Sakagami)
Que ces moments sont doux (Nämä ihanat hetket)
Entrée de Polimnie (Polyhymnian saapuminen)
TULI
Entrée des Peuples (kansojen saapuminen)
Rigaudon
Air vif (nopea air)
Ariette ”Un Horizon serain” (Seesteinen taivaanranta)
Vents souterraines (maanalaiset tuulet)
MAA
Lieux désolez (Autiot tienoot)
Contredanse
Lieux désolez (Abaris) (Autiot tienoot)
super
yläpuolella, yläpuolelle, päällä
latinan boreālis, "pohjoinen"
kreikan Βορέας, "pohjatuulen henkilöitymä”
Pekka Silén: Ensi askel Superboreaan oli ajatus koostaa Cornucopialle tanssisarja Jean-Philippe Rameaun oopperasta Les Boréades. Sitten mukaan astui Juha T. Koskinen, ja kokonaisuutta hioimme hänen kanssaan vuoden 2015 elokuusta aina viime kesään asti, niin Helsingissä, Berliinissä kuin skypen ja sähköpostien välityksellä milloin missäkin maailman kolkassa. Lähtökohtana olivat ensin tanssit (monet niistä varsinaisia hittejä) ja myrskykohtaukset, mutta myös aarioita ja duettoja päätyi lopulta vastustamattomasti mukaan. Oopperan juonta ei missään vaiheessa haluttu mukaan, ja jäsensimme käyttämämme materiaalin neljän elementin, ilman, veden, tulen ja maan mukaan, antaen näin itsellemme ja koko työryhmälle, sekä tietysti myös yleisölle, vapauden tulkita, minkälaisen tarina Rameaun ja Koskisen musiikin ympärille muodostuu.
Rameaun oopperaa ei koskaan esitetty julkisesti säveltäjän elinaikana; teos valmistui 1763 ja säveltäjä kuoli 1764. Konserttiesityksiä tiedetään vuosilta 1770, 1963 ja 1975, ja ensimmäisen kerran ooppera nähtiin näyttämöllä Aix-en-Provencessa vuonna 1982. Oopperan juoni kertoo kahden rakastavaisen, Alphisen ja Abariksen taistelusta kohtalon määräystä ja samalla pohjatuulten jumalaa Boreasta vastaan. Oopperan onnellinen loppuu syntyy näppärästi deus ex machinan, Apollon, avulla.
Juha T. Koskinen: Superborea neljälle barokkisoittajalle, elektroniikalle, valoille ja tanssijalle liittyy tiiviisti Jean-Philippe Rameaun (1683-1764) viimeiseen oopperaan Les Boréades (1763). Säveltäjänä minua erityisesti viehättää se, kuinka tuuli- ja myrskytematiikka on Rameaun partituurissa musiikillisesti läsnä paljon laajemmin ja päämäärätietoisemmin kehiteltynä verrattuna moniin muihin saman aikakauden oopperoihin. Oman sävellykseni lähtökohdaksi otin Rameaun teoksen tärkeimmät "myrskymusiikit" sekä kaksi aariaa.
Superborean päättävä hiljaisen sisäänpäinkääntynyt "meditaatio" bassonokkahuilulle ja elektroniikalle perustuu Abariksen lohduttomaan aariaan Lieux désolez.
Toinen useaan otteeseen Superboreassa palaava aaria on Alphisen ariette Un horizon serain, le doux calme des airs. Tämä musiikillinen helmi oopperan ensimmäisestä näytöksestä olisi jäänyt minulta huomaamatta, jollei Pekka Silén olisi ottanut sitä puheeksi. Sen ansiosta esiin ilmestyi uskomattoman ilmaisuvoimainen kohtaus, jonka dramaattisissa käänteissä koko oopperan musiikillinen tematiikka tuntuu olevan ikään kuin pähkinänkuoressa.
Orage-Sakagami -osassa Rameaun musiikki saa yllättävän haastajan: japanilaisen nô-teatterin. Keveänä scherzona käynnistyvässä osassa olen suodattanut Rameaun myrskymusiikkia nô-teatterin rytmiikan ja muodonnan lävitse. Valitsin Zeamin (1363-1443) Semimaru-näytelmästä kohdan, jossa kuoro kertoo mieleltään järkkyneen Sakagami-prinsessan harhailuista Kiotoa ympäröivillä kukkuloilla (Royall Tylerin käännös):
Rushing Spring's waters reflect my form and I, even I, recoil, aghast: the hair on my head a snarl of thorns, eyebrows an inky tangle: yes, Sakagami herself, in the water, mirrored in the ripples as night comes on, the picture of madness!
Juha T. Koskisen kirjoitus Suomen vanhan musiikin liiton blogissa:
http://svamuli.fi/rameau-kohtaa-nykymusiikin-superboreassa/
Janne Marja-aho & Kaisa Torkkel:
Asetimme Jannelle tehtävän:
Ole orkesterin soiva jäsen. Kuuntele. Tarkkaile. Havainnoi, reagoi ja huuda. Innostu.
Tanssi kirjoittamaton rivi partituuria.
Olen ympäröity.
Minussa on ääni. Se liikuttaa minua, resonoi lihassa.
Olen äänessä.
Kimmo Karjunen: Valon lähtökohtana ja toteutuksena on musiikin inspiroima valinta luonnonvalosta tai valoilmiöstä tallennettuna videolle. Käsitelty video projisoidaan tilaan ja esiintyjien päälle valaisemaan ja rakentamaan tiloja ja tilanteita.
Jaakko Kulomaa: Myös äänimaailman pohjana on neljä elementtiä: ilma, vesi, tuli ja maa. Barokkiyhtyeen soitosta sekä tanssijan huudahduksista ja puheesta äänitettyä pohjamateriaalia muokaten sekä synteettistä materiaalia luoden muodostetaan äänimaisema, joka linkittyy vahvasti esiintyjien toimintaan estradilla sekä teoksen teemaan. Ääntä luodaan ja käsitellään reaaliaikaisesti esityksen aikana elektronisella esiintymislaitteistolla sekä esitystä varta vasten kootulla modulaarisyntetisaattorilla, jonka avulla äänimaailmaa voi ohjata reagoimaan tanssijan liikkeeseen sekä muusikoiden soittoon.
Juha T. Koskinen on kansainvälisesti esitetty suomalainen säveltäjä, joka on erikoistunut oopperoihin ja instrumentaaliteoksiin. Hänen Lusiaa edeltävä oopperansa oli Yukio Mishiman näytelmään perustuva Madame de Sade. Hänen orkesteriteoksistaan voidaan mainita Yleisradion tilaamat Hehkuva graniitti (2001) ja Sinfonia no 1 (2006). Kamarimusiikkiteoksia Koskiselta ovat tilanneet mm. Ensemble Recherche, Nomad Ensemble, Quatuor Diotima sekä Moscow Contemporary Music Ensemble. Koskinen on opiskellut sävellystä Kalevi Ahon, Anders Eliassonin, Paavo Heinisen, Kaija Saariahon ja Philippe Manouryn johdolla. Vuonna 2016 Koskinen toimi sävellyksen vierailevana professorina Aichin taideyliopistossa Japanissa.
Tanssija Janne Marja-aho on tullut tunnetuksi Helsingin kaupunginteatterin valovoimaisena esiintyjänä, jonka hallitsema laaja ilmaisukeinojen kirjo ja aseistariisuva läsnäolo lumoavat katsojansa. Nykyään freelancerina toimiva Marja-aho esiintyykin varsin erilaisissa yhteyksissä - hänet voi nähdä niin Sanna Kekäläisen nykytanssiteoksissa kuin musiikkiteatterin estradeilla Suomessa ja ulkomailla.
Tanssija/koreografi Kaisa Torkkel on monipuolinen esiintyjä ja kiitetty tanssinopettaja. Torkkel toimi Helsingin Kaupunginteatterin Tanssiryhmässä (nyk. Helsinki Dance Company) tanssijana v. 1991-2007. Nykyään hän on näyttelijänä ja tanssjana Helsingin Kaupunginteatterissa. Torkkel on tehnyt koreografioita niin tanssin kentän vapaille ryhmille kuin HKTn näytelmiin.
Kimmo Karjunen on valo-, video- ja äänisuunnittelija sekä lavastaja oopperan ja nykytanssin parissa. Hän on suunnitellut valot yli 40 nykytanssiteokseen. Teatteritaiteen maisteriksi hän valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 1991. Karjunen on työskennellyt valosuunnittelun lehtorina Teatterikorkeakoulussa vuodesta 1995 alkaen. Taiteen valtionpalkinnon hän sai vuonna 2009.
Jaakko Kulomaa on muusikko, säveltäjä/äänitaiteilija sekä musiikkiteknologi, joka on työskennellyt elektroakustisen ja nykymusiikin parissa. Lisäksi hän on säveltänyt elokuvamusiikkia, äänittänyt useita eri kokoonpanoja ja esiintynyt pop- ja jazz-kokoonpanoissa laulajana ja kosketinsoittajana. Tällä hetkellä hän tutkii erityisesti lauluäänen laajentamista elektroniikan avulla samalla viimeistellen opintojaan Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian suuntautumisvaihtoehdossa. Jaakko on myös visuaalinen suunnittelija, jolla on yli 15 vuoden kokemus multimedia- ja graafisesta suunnittelusta.
Barokkiyhtye Cornucopia on perustettu vuonna 2009. Yhtyeen tavoitteena on luoda konserttikokonaisuuksia, joissa ohjelmiston eri tyyleillä ja kokoonpanon vaihteluilla saadaan aikaan niin jännittäviä kontrasteja kuin myös synteesejä. Yhtye tilaa säännöllisesti uusia sävellyksiä; yhtye on kantaesittänyt Tomi Räisäsen, Olli Virtaperkon ja Timo Alakotilan teoksia. Yhtye on konsertoinut laajalti eri puolilla Suomea, myös useilla festivaaleilla: mm. vuonna 2014 Kajaanin Barokki Soi ja Paraisten Barokin labyrinteissä, vuonna 2015 Tampereen teatterikesä, BarokkiKuopio, Helsingin urkukesä sekä Suomen Solistiyhdistyksen konserttisarja, vuonna 2016 Kapsäkki goes Pride..
Vuoden 2018 projekteja ovat What You Will – Shakespearen sonetteja ja näyttämömusiikkia 2000-luvun ja Shakespearen ajan sävelin (säveltäjinä mm. Kaunismaa, Kähärä ja Tuurna) sekä If All the World Were Paper, jossa kantaesityksensä saa Riikka Talvitien uusi teos.
Pekka Silén on nokkahuilisti, jonka intohimona on ideoida ja luoda konserttikokonaisuuksia, joissa vastakohdat täydentävät toisiaan ja parhaimmillaan muuttuvat synteesiksi. Cornucopia-yhtyeen lisäksi hän on soittanut yhtyeissä La Compagnie Inégale, Elysionin kedot ja Tuulen Viemää -yhtyeissä. Pekka opettaa Länsi-Helsingin musiikkiopistossa nokkahuilunsoittoa ja kamarimusiikkia.
Viulisti Hannu Vasara kulkee uteliaana musiikin monissa maastoissa. Välillä myötätuulessa, toisinaan taivaltaa vastaisessa. Joskus eksyy harvinaisen Superborean vyöhykkeelle ja huomaa nauttivansa siitä suuresti.
Barokkiviuluopinnot Vasara aloitti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin opissa ja jatkoi niitä Kreeta-Maria Kentalan oppilaana ammattikorkeakoulu Noviassa, josta teki loppututkinnon 2013. Hän on täydentänyt opintojaan myös Enrico Gattin ja Enrico Onofrin kursseilla Italiassa. Vasara konsertoi nykyään runsaasti erilaisissa vanhan musiikin kokoonpanoissa kuten Suomalaisessa Barokkiorkesterissa ja Helsingin Barokkiorkesterissa. Hannu Vasara on vuonna 1996 perustetun Doina Klezmer-yhtyeen perustajajäsen. Zagros-yhtyeessä hän on ollut mukana paitsi soittamassa myös suunnittelemassa yhtyeen omaa konserttisarjaa Helsingissä sekä kantaesittänyt mm. Veli-Matti Puumalan, Lotta Wennäkosken sekä Seppo Pohjolan teoksia. Hannu Vasara on soittanut Radion sinfoniaorkesterissa vuodesta 1996 ja toimii tällä hetkellä orkesterin 2. viulun äänenjohtajana.
Sellon ja viola da gamban soittajana Louna Hosia mittailee musiikillisia taajuuksia ja suolikielten resonanssia niin suomalaisissa yhtyeissä ja orkestereissa kuin etelämmillä leveyspiireillä mm. Tanskassa Concerto Copenhagenissa ja Puolassa KORE-orkesterissa. Hän opettaa junioreita (Länsi-Helsingin musiikkiopisto) ja senioreita (Amore Classico), harrastajia ja ammattilaisia (Sibelius-Akatemia), kouluttaa Fibo Collegiumin joukoissa valtakunnallisesti; tulevassa Viking Barokk -projektissa ympäri pohjoismaita.
Marianna Henriksson soittaa cembaloa Suomessa ja ulkomailla useiden yhtyeiden jäsenenä, esim. Les Ambassadeursin (Ranska), KORE-orkesterin (Puola) ja Helsingin barokkiorkesterin kanssa. Marianna työskentelee mielellään yhdistäen eri taiteen-ja musiikinlajeja. Hän on tähän mennessä mm. levyttänyt kansanmusiikkia, esiintynyt breakdance-shown maailmankiertueella, soittanut useassa suomalaisessa uuden tanssin produktiossa, osallistunut oopperaproduktioihin Monteverdistä Stravinskyn kautta Saariahoon ja kantaesittänyt uutta musiikkia cembalolle.
Tuotanto:
Pekka Silén
Terhi Amberla
Jarkko Lehmus/Cirko
Kiitämme:
Suomen Kulttuurirahasto
Taiteen edistämiskeskus
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
Länsi-Helsingin musiikkiopisto/Riitta Poutanen
Riitta-Maria Pirtilä